Päiväkävely Seochonissa

Heipä hei! Olen tässä viime kuukausien aikana painiskellut itsekriittisyyteni kanssa, olen nimittäin jo monesti aloittanut uuden blogitekstin kirjoittamisen, mutta homma on kaatunut tyytymättömyyteen ja siten myös hermostumiseen kuviani kohtaan... Innokkain lukijani Kirsi on jo monet kerrat kysellyt että milloin sinne blogiin oikein tulee päivitystä, niin NYT on se hetki! Yritän olla vähän armollisempi itseäni kohtaan ja vihdoin ilahduttaa (?) teitä, Kirsi sekä muut arvoisat lukijani, uudella päivityksellä!! WOOT WOOT!!

Puhuin aikaisemmin kuinka olin aikeissa vielä kirjoitella syksyisistä aiheista ja ruskasta, mutta nyt on kyllä kevät jo niin pitkällä että ihan hävettää sellaisia tänne postailla. Tänään sen sijaan sain fiiliksen kertoa teille Seoulin ihastuttavasta kaupunginosasta (kyläksikin sitä sanotaan) nimeltä Seochon. Seochon on Gyeongbokgung-palatsin länsipuolella sijaitseva vanha kaupunginosa, joka on tällä hetkellä yksi Seoulin trendikkäistä alueista ja kovassa noususuhdanteessa. Uusia kahviloita, ravintoloita ja pieniä liikkeitä on ilmestynyt viime aikoina paljon ja kuulin että vuokrien kova nousu on jopa ajanut alueen alkuperäisväestöä muuttamaan pois. En yhtään epäile tämän huhun todenperäisyyttä..

Seochon on itse asiassa minulle vielä melko vieras paikka enkä olekaan käynyt siellä kuin muutaman kerran joten en mene pätemään lähes olemattomalla tietämykselläni! Lähdetään kuitenkin katsomaan millaisen aamupäivän vietin yksin Seochonin kylää kierrellen!



Seochonin ehkä kuuluisin "nähtävyys" on yllä näkyvä vanha kirjakauppa, jossa toimii myös pieni kahvila. Erityisen kuuluisa tästä kirjakaupasta tuli poptähti IU:n kuvattua albumikuvituksensa täällä. Itsehän en tämän paikan taustoista tai historiasta tiedä mitään, mutta jotenkin tätä katsellessa tulee nostalginen fiilis ja ajattelee että tämä jos mikä on sitä aitoa vanhaa Seochonia!






Seochonin pienten ja mutkikkaiden katujen varsilta löytyy monenlaisia pieniä liikkeitä ja kahviloita. Liikennettä on hyvin vähän vaikka olemme lähes Seoulin keskustan ytimessä (onko Seoulilla edes keskustaa..?!). Päivä oli jo sen verran pitkällä, että aloin etsimään paikkaa johon istahtaa hetkeksi kahville ja/tai kevyelle lounaalle, kunnes yhtäkkiä bongasin tutun näköisen paikan!



Bagel-kahvila, josta olin nähnyt juttua Instagramissa ja jossain blogissa. Päätin siis astua sisään ja syödä bagelia lounaaksi!






Valitsin kahviksi jää americanon sekä uunissa paistetun bagelin, joka sisälsi ainakin sieniä ja reilusti juustoa! Bagel oli ihan hyvää, mutta kuten usein Koreassa, tälläkin kertaa salaatti oli aika kamalaa.. Korealaiset tykkäävät käyttää tosi outoja salaatinkastikkeita, usein vielä voimakkaan makuisia, joten salaatit jäävät minulta usein syömättä.. Tosiaan bagel oli ihan hyvää, ei mitään maailmaa mullistavaa, ja paikkakin oli ihan kiva, mutta ei tämä ihan minua vakuuttanut.





Seochonin kylän perukoilta alkavat kävelyreitit Inwangsan-vuorelle. Sää ja ajankohta olisivat olleet loistavat vuorilla patikoinnille, mutta olin yksin enkä ollut varustautunut oikein, joten päädyin hyvin pian kääntymään samaa tietä takaisin. Tavoitteena on kuitenkin ehdottomasti kiivetä Inwangsanin huipulle jonain päivänä! Jos olet Koreassa tai vasta suunnittelemassa matkaa sinne, suosittelen vuorikiipeilyä erittäin lämpimästi! Itse aloitin vaatimattomasti Etelä-Korean korkeimmasta vuoresta, Jejun saarella sijaitsevasta Hallasanista. Koko matka vuoren huipulle ja takaisin alas kesti 8 tuntia :) Jos epäilet kuntoasi niin esimerkiksi Seoulista löytyy vuoria, joiden huipulle patikoi jopa alle puolessa tunnissa, ja silloinkin pääsee kyllä nauttimaan hienoista maisemista!



Palasin samaa tietä takaisin lähes lähtöpisteeseeni asti ja astuin sisään Tongin sijangille eli Tongin nimiselle torille.






Perusilmeeltään Tongin sijang on kuin mikä tahansa tori Koreassa. On vihannes- ja kalakauppiaita, banchaneita (aterialla tarjottavia lisukkeita, esim. kimchi), perinteisiä riisikakkuja ja jos jonkinlaista taloustavaraa myyviä kauppiaita. Mutta mikä tästä torista tekee erilaisen, on Dosirak cafe, joka voisi olla suomennettuna "eväsrasia kahvila". Dosirak cafen idea on, että rahaa vastaan saa "eväsrasian" ja eräänlaisia kolikoita, joilla voi sitten ostella mieleisiään ruokia torin keneltä tahansa myyjältä, jolta löytyy Dosirak cafe -kyltti (ks. kuva yllä). Sitten vain palataan täyden astian kanssa takaisin kahvilaan, jossa annos vielä täydennetään riisillä ja keitolla, ja ei muuta kun syömään! Vielä en ole päässyt kokeilemaan itse, mutta tosi hauska idea!



Olin vielä melko täynnä juuri syömästäni bagelista, mutta päätin maistaa Tongin sijangin omaa erikoisuutta gireum ddeokbokkia. Normaalisti Deokbokki koostuu riisikakku pötköistä ja makean tulisesta kastikkeesta, mutta Tongin sijangin versiossa riisikakut onkin paistettu öljyssä. Makuvaihtoehtoja on kaksi: chilitahnalla maustettu, oikeasti aika tulinen, sekä soijakastikkeella maustettu, melkeinpä makea versio.




Kojun omistaja, vanha mummo, innostui kovasti kun kerroin että olen kuullut paljon hänen valmistamastaan ruoasta, mutta en vielä ole päässyt maistamaan, joten hän mätti minulle annoksen kaikkea! En muista ihan tarkalleen mitä tuo vihreä pötkylä tuossa sisälsi, joten en taida kertoa siitä sen enempää.. Ddeokbokki oli kyllä ihan hyvää, mutta öljyn määrä alkoi tökkiä loppua kohden! Olin kuullut paljon kehuja etenkin luokkakavereiltani kuinka hyvää gireum ddeokbokki on, mutta olin kyllä vähän pettynyt. Itse vannon ihan perinteisen ddeokbokkin nimeen!

Siihen päättyi päiväretkeni Seochonissa! Mitä mieltä olette tälläisestä "walking tour" -tyyppisestä postauksesta, haluatteko näitä lisää? Jättäkää kommentteja! :)